Puoli kuuta Öömannista
Olen jo pitkään miettinyt, että voisin taas naputella blogitekstejä, mutta hyvin matalan kynnyksen sellaisia — päivän kuulumisia, lyhyitä juttuja työkeikoista ja yrittämiseen liittyvistä tekemisistä, sekä tietysti kuvareportaaseja Ellin seikkailuista.
Ei pätemisiä, ei jaaritteluja, ei raskaita, ärsyttäviä mielipiteitä maailman menosta.
Niinpä päätin roiskaista tänne kuvan & lyhyen tekstin siitä, kun Ellin kanssa vietimme lokakuussa kaunista syyspäivää Helsingin Vallilassa ja fiilistelimme tulevaa lähtöä talvipakoon Fuengirolaan.
Syysmuijat Vallilan puistossa.
Tämän kuvan yhteydessä naputtelin lennosta someen seuraavanlaisen tekstin, ja kivastihan se palauttaa omaan mieleeni tuon hetken ja fiiliksen:
Toinen kuvassa näkyvistä neideistä mässytti just jäneksenpapanan ja nuoli huuliaan tyytyväisenä. En nyt osottele sormella mitenkään, mut minä se en ollu.
Viisi päivää talvipakoon. Oon myynyt kalusteet, sisustustavaroita, rakkaita aarteitakin, ja pakkailen koko jäljelläolevaa omaisuuttani laatikoihin ja varastoon. Fugesta asunto vuokrattu yli puoleksi vuodeksi.
Jotenkin tästä kesästä, työkiireestä ja jopa syksyn harmaammistakin päivistä on nauttinut ihan eri tavalla kun tietää, ettei seuraavaksi vuorossa olekaan puolen vuoden pimeäräntäankeuskärsimystä. Että takaisin tullaan vasta hiirenkorvien aikaan.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta Öömannista.
Lissää kuulumisia kunhan inspis taas iskee.
